Barettisanomat 2012

Rauhanturvaajilta luja näyttö maanpuolustustahdosta ja hieno kunnianosoitus
itsenäiselle Suomelle

Moottoroituna tai jalan, kunnia on sama

Valtakunnallinen itsenäisyyspäivän 95-vuotisparaati Kouvolassa

ohimarssi_1
Itsenäisyyspäivänä Kouvolan keskustan täytti puolustusvoimien tuhatpäinen sotilasparaati ja yli kymmentuhatpäinen yleisö leudossa pakkassäässä.
Valtakunnallinen itsenäisyyspäivän paraati oli viimeksi nähty Kouvolassa yli 30 vuotta sitten.  Itä-Suomen sotilasläänin esikunta oli suunnitellut marssijärjestyksen minuutilleen ja Kouvolan liikennevalotkin oli laitettu toimimaan sotilaallisella tarkkuudella. Ihmisten lisäksi paraatiin osallistui
myös 45 panssariajoneuvoa, neljä torjuntahävittäjää, neljä Hawk-koulutuskonetta ja kahdeksan helikopteria  Utin jääkärirykmentistä.

Rauhanturvaajien 35 henkinen kunniajoukkue oli koottu pääosin Kymenlaakson rauhanturvaajista. Marssijoita oli tullut myös Helsingin, Länsi-Pohjan ja Keski-
Suomen rauhanturvaajista ja neljä barettiveljeä Suur-Savon Sinibareteista.
Naisrauhanturvaajia edusti Kymenlaakson baretti Tiina Kivinen.

Joukossa oli myös rauhanturvaaja Kalervo Seppälä, joka oli osallistunut
edelliseen, Kekkosen aikaan, vuonna 1976 Kouvolassa järjestettyyn
valtakunnalliseen paraatiin 3.Erillisen Autokomppanian vanhempana lippu-upseerina. Tämän osaamisnäytön perusteella määrättiin Kalervolle tällä kertaa nuoremman lippu-upseerin kunniatehtävä. Paraatikatselmus pidettiin pesäpallostadionilla ja ohimarssi Salpausselänkadulla.  Paraatijoukkoja komensi Itä-Suomen Sotilasläänin komentaja prikaatikenraali  Veli-Pekka Parkatti. Paraatin vastaanotti Pääesikunnan päällikkö vara-amiraali Juha Rannikko Itsenäisyyden patsaalla Kymen Lukolla seurassaan Kouvolan kaupungin johtaja Lauri Lamminmäki ja sotiemme veteraanien edustaja Eero Nikkola.


Kunniakas kauden päätös Kymenlaaksossa

Kymenlaakson rauhanturvaajien YK-päivän tilaisuudessa palkittiin risteillä ja
mitaleilla ansioituneita rauhanturvaajia Haminan varuskuntakerholla pidetyssä
iltatilaisuudessa. Tilaisuuden muuta antia oli historioitsija Pertti Huhtasen
johdatus Mannerheimin aikaan Pietarissa, jonne tehdään barettien kevätretki
huhtikuussa tarkoituksella löytää mahdollisimman monta Mannerheimin ”
jalanjälkeä” Pietarista. Kymenlaakso tiedottaa asiasta tässä lehdessä.

Haminan kerholle oli ehtinyt myös liiton uusi kunniajäsen kotkalainen Hannu
Levänen. Hannu piti aiemmin kuun alkupuolella mielenkiintoisen
kuukausiesitelmän jäsenistölle matkastaan Hitlerin Sudenpesälle Itä-Preussissa,
Wolfschanzelle, joka tarkoittaa oikeastaan  ”suden lymypaikkaa” –  tässä
muodossa sana ei saksalaisille kelvannut paikan markkinointiin eikä mukaan
tapa, joten liittoutuneille ei koskaan selvinnyt  ”Sudenpesän” sijainti. Heillä
oli vain olettamus, että jossain päin Itä-Preussia sen täytyi sijaita. Niin
hyvin se oli naamioitu ja tarkkaan vartioitu. Loppujen lopuksi se löytyi
vahingossa kun venäläiset joukot edetessään siihen yksinkertaisesti
kompastuivat, avarsi Hannu Levänen rauhanturvaajien tietämystä.

Marraskuun alussa pidetty syyskokous veti myös tuvan täyteen osallistujia kun
peräti 31 rauhanturvaajaa saapui vaikuttamaan yhdistyksen toimintaan.  Hallitus
jatkaa lähes entisessä kokoonpanossaan vai yksi henkilövaihdos tehtiin kun
varsinainen ja varajäsen vaihtoivat keskenään tehtäviään. Vuonna 2013 todettiin
yhdistyksellä olevan järjestettävänään kolme liiton tapahtumaa ja näillä
näkymin vuonna 2014 neljä.
ykpv_palk_2012
Palkitut Haminan varuskuntakerholla järjestetyssä tilaisuudessa. Vasemmalta SRTL:n 2.lk:n ansioristi Jari Halonen ja Pentti Pitkänen, SRTL:n hopeinen ansiomitali Herkko Kykkänen, Pentti Tienhaara ja Terho Ahonen, SRTL:n pronssinen ansiomitali Aki Laasonen ja Nobel-muistoristi Heikki Kangas ja Juha Huhtamäki.
SRTL:n Suomen Mestaruuskilpailut 2012, Hoikanportti, Kajaani, 11.8.2012

Lauantaina 11.8.2012 pidettiin Kajaanissa erittäin kauniissa ja suotuisassa säässä SRTL:n Suomenmestaruus kilpailut perinteiseksi muodostuneessa Falling Plates ammunnoissa sekä Rynnäkkökiväärin RK10+10 henkilökohtaisessa että joukkue kilpailussa. Kilpailut pidettiin yksipäiväisenä kilpailuna joten toimitsijoilta vaadittiin nappi suoritusta kilpailujen läpiviemisesksi. Tulostaso osoittautui varsin korkeaksi, yleisensarjan Jari Pihlainen Pohjois- Savon RT ampui tuloksen 193 joka oli kilpailun paras tulos. Kilpailun tulostasoa kuvastaa parhaiten se että yleisensarjan sija 13 (tulos: 178) olisi sijoittunut sarjassa H50 sijalle 29.

Päivän päätös lajissa Falling Plates kilpailussa koettiin tiukkaakin tiukempaa kisailua, Yleisensarjan viimeisellä kierroksella vastakkain olivat Kymenlaakson RT ja Pohjois-Savon RT. Sarjan voiton vei Kymenlaakson RT joukkue hienolla suorituksellaan. H50 sarjan viimeisellä kierroksella vastakkain olivat Suur- Savon SB 1 ja Kymenlaakson RT 2, sarjan voiton vei Suur-Savo SB 1 joukkue hienolla suorituksellaan.

Falling Plates Grande Finale ammuttiin Yleisensarjan ja H50 sarjan voittajien kesken joka saavutti suorastaan Titaanien taiston, olihan siinä vastakkain molempien sarjojen hallitsevat Suomen mestarit. Kilpailusuoritus alkoi henkeäsalpaavalla joukkueiden tsemppaamisella, joukkueet aloittivat raivoisan kirin kohti ampumapaikkaa ja taulujen kaato alkoi, ylivoimaiseksi voittajaksi selviytyi H50 sarjan Suur-Savon SB 1 joukkue kokoonpanolla Pirkka Juntunen, Juha Kämppi, Raimo Ruhanen, Seppo Thure Yhteenvetona mainittakoon että sarjan H50 ”koukkupolvet” näyttivät nuoremmilleen että kyllä suoritukset kovenee kun ampujille ikää karttuu joten ase ja ”koukkupolvi” on pettämätön yhdistelmä.

YK-kaverit kohtasivat 34 vuoden eron jälkeen
mcinnes

 

 

 

 

 

Tähden Reijo sitkeä uurastus johti lopulta myönteiseen tulokseen. YKSV:ssä
lähettialiupseerina ja komentajan lähettinä toiminut alikersantti oli pitkään
miettinyt keinoa, miten saada kontakti hyvään Siinain aikaiseen kanadalaiseen
ystäväänsä Steveen.  Molemmat olivat palvelleet Abu Rudeisissa 1977 ja
asuneetkin naapureina, jossa Steve toimi viestiaseman päällikkönä.

Viime vuosikymmenen puolivälissä tätä nykyä Kymenlaakson Rauhanturvaajien
sihteeri Reijo Tähti sai tiedon, että Kanadassa vaikutti YK-veteraanien
yhdistys. Hän onki jostakin sen nettiosoitteen ja kysyi sähköpostitse,
löytyisikö jostakin päin maata ”Steve McInnis”niminen Siinailla palvellut
viestialiupseeri, ikää  nykyään jo päälle 60 v. Reijo sai odotella kolme
viikkoa, kunnes tuli vastaus suomeksi ? Töitä teetti, mutta lopulta kaveri
löytyi?.

Kanadansuomalainen Michael Kokkonen oli tietoonsa etsinyt jokaisen saman
nimisen  ja muutenkin sopivan New Foundlandista Brittiläiseen Kolumbiaan. Heitä
löytyi toistakymmentä, mutta viimein tärppäsi. Oikea Steve oli muuttanut 37
palveluvuoden jälleen eläkepäiville Salmon Armiin Canoen kaupunkiin, noin
puoleenväliin Vancouveria ja Calgarya, 500 km tutusta länsirannikon
olympiakaupungista. Kokkosesta muuten paljastui, että sujuvasta
suomenkielestään huolimatta hän ei ollut koskaan vierailut vanhempiensa
kotimaassa.

Kaverukset aloittivat nyt säännöllisen vuoropuhelun.  Uusi tekniikka Skype-
yhteyksineen antoi siihen mahdollisuuden. Kumpi perhe vierailee ensin?
Tapaaminen 34 vuoden jälkeen toteutui tänä kesänä, mutta siitä tuli
ikimuistoinen. Perhe McInnis hankki edulliset edestakaiset liput Seattlesta
Reykjavikin kautta Helsinkiin.  Reijo haki Steven ja hänen vaimonsa Margarethan
Kotkaan heinäkuun alussa ja kierrätti heitä sieltä käsin runsaan kuukauden eri
puolilla maatamme ja Baltiassakin. Koluttiin vanhat ja uudet linnat, lähes
kaikki sotamuseot ja linnoitukset, sekä muutkin tärkeät nähtävyydet.  Perhe
McInnis oli haltioissaan.

Ennen paluutaan Steve ehti osallistua Hamina Tattoon aikana paikallisten
rauhanturvaajien YK-näyttelyyn, jossa hän sai yllätyksekseen liittomme Nobel-
mitalin. Tietysti vastavierailu on jo suunnitelmissa.
(Hannu Levänen RT-lehti 4/2012)

Rauhanturvaajat vaelsivat kunniaa Salpalinjalle 30.6.-1.7.2012

Joukko rauhanturvaajia, viidestä eri yhdistyksestä, vaelsi viikko juhannuksen
Salpalinjalla ja näki mitä suomalaiset tekivät sotavuosina maansa hyväksi.
Paikallisten reserviläisjärjestöjen asiantuntevat oppaat saivat korsut ja
estekivet kertomaan tarinansa.
salpabaretit12

 

 

 

 

 

 

Suomenlahden rannassa esiteltiin Salpalinjan merellisen jatkeen
puolustukselliset salat. Luolien ja korsujen kouluamisen jälkeen, pidettiin
marssilepo Pyyhinlammella, jossa oli uimaranta telttasaunoineen.
Rauhanturvaajille suunniteltua yhden yön pysähdyksen taktiikkaa täydensi
reittioppaamme ohje liikkeelle lähdöstä heti aamun valjetessa. Virolahden
horisontissa tämä tulkittiin, enemmän ja vähemmän yksimielisesti, että
rauhanturvaajien telttakunta heräili klo 4 aikoihin innokkaana jatkamaan
vaellusta. Kolmea tuntia pidettiin ihan riittävänä aikana aamutoimiin. Armeija-
aikaiset aamukiireet korvattiin näin korkojen kera takaisin.

Sunnuntaina vaellus päättyi puolelta päivin komeaan vaeltajien päätösparaatiin
ja maanpuolustusjuhlaan, jossa soittivat Savon Sotilassoittokunta ja Faitterit-
soittokunta.  Juhlapuheen pitänyt RUK:n johtaja eversti Vesa Kangasmäki piti
vaellukselle osallistumista kulttuuritekona.  RUK esitteli myös maavoimien
uutta kalustoa ja taistelutapaa.

Tamperelaisen kirjallisuusprofessori Yrjö Varpion maanpuolustusjuhlassa
pitämästä esitelmästä jäi mieleen lähinnä, että Väinö Linna, palvellessaan
sodan aikana koulutuskeskuksessa Miehikkälässä, löysi sieltä elämänkumppaninsa
Kertun.  Yhteen sopivan oloiseen polkupyörällä liikkuneeseen naisihmiseen
rauhanturvaajien reitin varrella yhyttiin. Harmiksemme oppaamme komensi juuri
sillä hetkellä rauhanturvaajat jäähdyttelemään läheiseen betonikorsuun.
Oppaamme ei selvästi tuntenut myös rauhanturvaajille luonteenomaista piirrettä
hieroa tuttavuutta paikalliseen väestöön.

Ehkä ensi vuonna järjestyksessään 20.juhlavaelluksella, jota suojelee
puolustusvoimain komentaja, kenraali Ari Puheloinen, toivotaan että asiat
lutviutusivat siihen malliin, että rauhanturvaajien käyttöön saataisiin myös
polkupyöriä.  Varaapas aika itsellesi ja kokoa ryhmä rauhanturvaajista tuohon
tilaisuuteen, josta tehdään taas kerran mieleenpainuva ja myös yllätyksellinen.